MS-tauti ja gluteeni

Multippeli skleroosi (MS-tauti)  on keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus. Tauti ei suoraan vaurioita muuta elimistöä. Immuunijärjestelmä puolustaa kehoa esimerkiksi haitallisilta bakteereilta. MS-tautiin sairastuneen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti ja hyökkää omaa hermostoa vastaan. MS-tauti kuuluu ns. autoimmuunisairauksiin. Suomessa MS-tautia sairastaa noin 7000 henkilöä, vuosittain diagnosoidaan 200-250 uutta tapausta. Taudin yleisyys vaihtelee maantieteellisesti. Yleisempää se on pohjoisellla pallonpuoliskolla, mutta taas päiväntasaajan tuntumassa sitä ei juuri tavata. Suomessa MS-tautia sairastavia on erityisen runsaasti Pohjanmaalla. 

MS-tautiin sairastavilla kuvataan usein muutoksia suoliston toiminnassa. Potilaat kertovat, että jo ennen diagnoosia erilaiset suolisto-oireet lisääntyivät. Arviolta yli puolet sairastuneista kärsiikin erilaisista suolisto-oireista.  Tyypillisiä oireita ovat ummetus tai ripuli, mutta myös kipuja ja ilmavaivoja kuvataa. Vatsaoireet liitetään MS-tautiin jopa niin kiinteästi, että saatetaan ajatella, ettei niihin voida ruokavalion tai muiden elämäntapojen avulla vaikuttaa.  Kuitenkin hyvällä ravitsemuksella voidaan normalisoida myös MS-tautia sairastavien suoliston toimintaa. Osalle riittääkin ohjeistukseksi lisätä täysjyväviljatuotteiden, kasvisten, marjojen, siementen ja probioottien lisääminen ruokavalioon. Tähän vielä ohjeet liikunnan lisäämisestä (toimintakyvyn rajoissa) ja veden juomisen merkityksen korostaminen auttaa jo pitkälle. Mutta osalla vatsavaivat vaan jatkuvat ja siihen voi olla syynä keliakia tai herkkyys gluteeniin.

Neurologi Juhani Wikström on tehnyt pitkän uran MS-taudin parissa. Hän kertoi minulle, että jo 70-luvulla he huomasivat. että erilaiset suolisto-oireet olivat yleisiä vastadiagnosoitujen MS-potilaiden keskuudessa. Tämän havainnon pohjalta, he yrittivä selivttää keliakian yleisyyttää MS-potilailla. Mutta he eivät saaneet tätä yhteyttä tutkimuksissan näkyviin. Saman suuntaisia tuloksia on saatu viime vuosiin asti. Wikströmillä jäi kuitenkin kuitenkin vahva näkemys siitä, että joidenkin henkilöiden vatsaoireiden takana voi olla gluteeniherkkyys tai diagnosoimaton keliakia. Tämä sama tuntuma on varmasti kaikilla, jotka MS-potilaiden kanssa toimivat ja siksi tätä asiaa on pyritty tutkimaan lisää. Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jossa todettiin keliakian olevan muuta väestöä yleisempää MS-tautia sairastavilla ja heidän lähisukulaisillaan.  Toivottavasti tulevaisuudessa saadaan lisää tutkimustuloksia tästä aiheesta.

Suomessa sekä MS-tauti että keliakia on varsin yleisiä sairauksia ja lisäksi puhutaan myös gluteeniherkkyydestä, jota ei voida todeta perinteisillä keliakiatesteillä. Minusta keliakia ja gluteeniherkkyys olisikin tärkeää ottaa huomioon, kun keskutellaan MS-tautia sairastavien suolisto-oireista. Kaikkia suolisto-oireita ei voi laittaa sairauden piikkin, vaan olisi hyvä selvittää sekä keliakian mahdollisuus että olisiko gluteenittomasta ruokavaliosta hyötyä. Lisäksi IBS:n mahdollisuus on myös syytä poissulkea.  Jos gluteenitonta ja/tai FODMAP-ruokavaliota lähdetään kokeilemaan, on se syytä tehdä ravitsemusterapeutin (ja tarvittaessa myös lääkärin) ohjauksessa, jotta ruokavaliosta ei tule yksipuolinen ja vie sairautta huonompaan suuntaan. 

Loma-aamiainen

On muutamia asioita joista tunnistan, että olen ollut riittävän pitkään lomalla. Alan puuhailla asioita käsilläni: askartelen, kudon tai leivon. Eräskin vuosi kesäloman lopulla tein kransseja, joihin hain materiaalit metsästä. Silloin syntyi luomuksia kanervista, mustikanvarvuista ja kävyistä. En tiedä, miten innoissaan muut olivat, mutta minä nautin niiden väkertämisestä. Usein joululoman päätteeksi tartun kutimiin ja sukkia syntyy urakalla. Nyt takana on viikko hiihtolomaa ja huomaan leipovani. Yhteistä näille kaikille on se, että arjessa niille ei ole kunnolla aikaa. Kun vapaata ja omaa aikaa on riittävästi, on kiva puuhailla asioita, jotka tuottavat mielihyvää ja eivät ole välttämättömiä. 

Tänään hemmottelin itseäni ja perhettäni puurolla. Luomu Elovena -hiutaleet hautuivat hitaasti pehmoiseksi puuroksi ja lisäsin loppuvaiheessa Luomu kevytmaitoa. Minulla on siitä kummallisia lapsia, että myös he pitävät puurosta. Tosin kuvan ottamisen jälkeen lapset laittoivat vielä puuron päälle Valion mehukeittoa ja toinen lisäksi aika paljon Oivariinia. Minä söin mansikoiden ja mustaherukoiden kanssa.

Jatkoaamupala syntyi sitten puuron jämistä, jotka pyörittelin sämpylöiksi. Mukaan puuron sekaan kaadoin kaikki jauhopussien pohjat, mitä löysin. Vehnäjauhojen lisäksi oli ainakin spelttijauhoja. Minusta hyvien sämpylöiden taika on riittävän löysä taikina, jotta sämpylöistä tulee rapeakuorisia ja pehmeitä sisältä. Sämpylät tekivät hyvin kauppaansa ja itsellekin tuli hyvä mieli, kun pienempi huokaisi: "Mamman tekemiä sämpylöitä." Kuten sanoin, leivon harvoin. Itse en sämpylöitä syönyt, koska suolistoni on erimieltä niiden herkullisuudesta. 

Näiden päälle laitetaan vain Oivariinia ja makunautinto on valmis.

  

Ilmastodieetti

Muutama viikko sitten, kun jälleen kerran, harrastin kanavasurffailua ja päädyin katsomaan Ilmastodieetit ohjelmaa. Minä tulin ohjemaan mukaan siinä kohtaa, kun asiantuntija kellotti teinien suihkujen pituutta. Neljäänkymmeeneen sekkaan piti päästä, se oli aika paljon tytölle, joka aiemmin oli käyttänyt suihkutteluun 10 minuuttia. Niin olis mullekin. Mietin, että motivoiko jotakuta oikeasti lyhentää suihkunautintoa kohtuuttoman lyhyeksi, vain sillä ajatuksella, että maailma pelastuu ja ilmasto ei lämpenekkään? Minun on ihan mahdotonta ajatella, että sillä miten monta minuuttia käytän aikaa suihkussa, olisi ihan aidosti vaikutusta ilmaston tilaan. Toki tässä ohjelmassa ei kyse ole pelkästään suihkusta, mutta tästäkin huolimatta huomaan ajattelevani, että kyllä ilmastonmuutos on niin iso juttu, että on ihan naurettavaa ajatella, että minä voisin siihen jotenkin vaikuttaa. Aina jossain päin maailmaa possauttaa joku tehdas ilmoille tai vesistöön sellaisia kuormia, ettei minun 40 sekunnin kärisimyssuihkulla ole mitään väliä. 

Kun tajusin, miten huonoina näin omat vaikutusmahdollisuuteni ilmastoasioihin, mietin, että kuinkahan moni painonhallinta-asiakkaani suhtautuu omaan painonhallintaansa tai laihtumiseensa samalla tavalla? Minäkin puhun pienistä muutoksista ja että niistä kertyy pidemmällä tähtäimellä suuri muutos. Minä kannustan iloitsemaan muutaman kilon painon laskusta, mitä siitä että edessä on vielä kymmenien kilojen pudotus. Kannustan jatkamaan, vaikkei muutos heti näkyisikään. Ohjaan ja neuvon miettimään mielummin pidemmän tähtäimen tavoitteita kuin ramppaamaan kokoajan vaa'alla. Tuomitsen pikadieetit ja nopeat pyrähdykset ja kannustan hitaaseen ja pitkäaikaiseen muutokseen. Entä jos asiakas ei oikeasti usko, että omilla toimilla on mitään tehoa. Hän tuskastuu kun paino laskee niin hitaasta, jos laskee ollenkaan (Ailloinhan minä kannustan huomaamaan vaikuttaako tottumukset kuitenkin vaikka vireyteen (vrt. ilmastotalkoilla säästyy rahaa)). 

Jotkut painonhallinta-asiakkaat kertovat, etteivät usko mahdollisuuksiinsa onnistua, koska aiemminkin ovat epäonnistuneet. Heitä minä osaan kyllä ohjata toisenlaiseen ajatteluun, mutta ilmastoasiossa koen, että olen ollut ekologinen lähes koko elämäni, viimeisiä vuosia lukuunottamatta, mutta mihin se on vaikuttanut? Yli kolmekymmentä vuotta olen käyttänyt julkisia kulkuvälinenitä, lapsuuden kodissani ei ollut autoa ja ensimmäisen auton hankin viisivuotta sitten. Minä olen kulkenut aina kouluun ja harrastuksiin jalan tai pyörällä.  Lapsuuden lomamatkat tehtiin junalla Itä-Suomeen. Eikä muutenkaan törsätty, koska ei siihen yksinhuoltajaperheessä ollut mahdollista. Äitinkin oli aikaansa edellä kun teki meille vaatteita, hän ei tosin tajunnut kotoilevansa, vaan lähinnä taloudellisista syistä ompeli meille vaatteita, kutoi sukkia ja teki omenasosetta. Eräänkin vuonna sain tuunatun takin kun hän ompeli sen omasta vanhasta toppahaalarista.  Olen asunut läheskoko elämäni kaukolämittetyssä kerrostalossa ja opiskeluaikana kierrätettiin meidän kommuunnissa ihan kaikki roskat. Olen hyötypakkoliikkunut vuosikymmeniä: milloin raahaten kauppakasseja ja paria kakaraa, milloin vain itseäni. Mutta mitä on tapahtunut näiden 30 vuoden aikana kun minun hiilijalanjälkeni on ollut pikkiriikkinen? Ilmastonmuutos vaan kiihtyy, eikä loppua näy. Ei ihan hirveesti motivoi ottamaan niitä  40 sekunnin suihkuja. 

Olen ollut suurimman osan elämästäni ekologinen, koska muuta mahdollisuutta ei ole ollut. Jos on vähän rahaa ei voi kuluttaa kovin paljon ja maailma pelastuu. Köyhät elävät usein ihan täydellisesti ekologista elämää. Ei tule iso hiilijalanjälki, kun ei ole varaa lentää etelään tai ostella turhuuksia. Kirkossa on myös otettu ekologisuus teemaksi tämän vuoden paastoon. Ekopaasto kuulostaakin todella nykyaikaiselta. Kuulin kun radiossa haastateltiin tämän ajatuksen isiä, toimittaja teki sen kysymyksen, jonka minäkin olisin halunnut tehdä: miten vähävarainen voi osallistua ekopaastoon, kun kuluttaa jo muutenkin vähän? No, tämähän on tarkoitettu tietenkin meille keskiluokkaisille, jolle ekoilu on valinta, ei pakko. 

Vähän aikaa sitten kirjoitin arvoista motivaation lähteenä. Kun mietin omia arvojani, ei ilmastonmuutos ole kovin korkealla listalla. Ehkä tässä syy siihen, että asun liitosalueella, perheessämme on kaksi autoa, talo lämpenee öljyllä (ilmalämpöpumppu on kyllä hankittu), takka on avomallia ja ikkunatkin ovat niin isot, että taitaa sieltäkin se lämpö karata harkoille. Näillä meidän elämänlaatua parantavilla asioilla kasvatimme noin 5 vuotta sitten hiilijalanjälkemme pienestä todella suureksi. Kun asuimme keskustassa kerrostalossa ilman autoa, olimme ekologisesti kunnon kansalaisia. Nykyisillä valinnoilla tuhoamme   ympäristöä, mutten en siitä huolimatta  ole valmis muuttamaan lähiöön.  Tunnustan kyllä, että aina kun menen suihkuun mietin, että montakohan minuuttia siihen meni ja rajoitan koululaisen suihkuja, ne kun olis varmasti ylikin 10 minuuttia. Kuljen myös bussilla töihin silloin kun se on mahdollista (on kivempaa istua ruuhkassa bussissa ja relata) ja yritän ostaa kotimaista ja lähiruokaa (jos se nyt mitään auttaa) ja kierrätän kaikki turhat tavarat eteenpäin. Mutta näiden tekojen taustalla on muut arvot kuin ilmastonmuutos.

Omassa työssäni pyrin ohjaamaan ja kannustamaan painonhallinta-asiakasta uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyynsä vaikuttaa tulevaisuuteen. Kukahan mut saisi motivoitumaan mukaan ilmastonmuutostalkoisiin, vaikka en itse ole näkemässä tekojeni vaikutusta? 

Yksi syy epäekologisiin valintoihin on se,
että pääsen takapihalta hiihtämään. 

Laskiaispullaa

Blogin nimestä huolimatta, en ole koskaan kirjoittanut pullasta, mutta näin laskiaissuunnuntaina aihe on ajankohtainen. Pulla on  perisuomalainen levonnainen ja on varmasti ollut aikoja, jolloin lähes joka talossa leivottiin lauantaisin pullaan. Silloin ehti myös työssäkäyvä perheenäiti vaivaamaan taikinaa. Eräs yli viisikymppinen asiakas kertoi minulle lapsuuden lauantaista, jolloin sai syödä tuoretta pullaa niin paljon kuin jaksoi ja juoda päälle kylmää maitoa. Äidillä oli paitsi aikaa leipoa, hän oli yleensä hyvällä tuulella ja tunnelma pullan ääressä oli lämmin ja äidiln kanssa oli kiva jutella. Pullan makuun liittyy paljon hyviä muistoja ja tunteita, ja myöhemmin asiakkaan elämässä pullalla on ollut tärkeä rooli, kun hänellä on kaivannut lohdusta elämän karikoissa. Lohtua hän on hakenut pakastekorvapuusteista  ja Succesin jättipuusteilla. Usein turhaan. Lapsuuden tunnelmaan ja rauhoittavaan ilmapiiriin ei pääse parhaallakaan pullalla.  Pulla (nykyään myös muut leivonnaiset) lohturuokana on aika tyypillinen, mutta kaikki eivät osaa asiakkaani tavoin yhdistää tähän mitään näin konkreettista muistoa tai historiaa. Usein lohturuoka on kuitenkin sellaista,  jota syödessä on, jossain elämänvaiheessa, tullut kokonaisvaltaisesti hyvä olo.  

Pullaan liittyy paljon myös syyllisyyttä.  Leipominen liitetään vahvasti äitimyyttiin, puhutaanhan pullantuoksuisesta äidistä. Olen kuullut monesti nuoren äidin sanovan, ettei ole mikään pullantuoksuinen äiti. Joskus tämä sanotaan ylpeydellä ja mutta kovin usein syyllisyydellä. Onneksi pakastealtaasta saa myös pullia joita voi sitten paistaa ja olla hyvä äiti. Pullan syömiseen liitetään valitettavan usein  syyllisyyttä, ainakin jos sitä menee enemmän kuin se viipale pitkosta. Ehkä kyse on juuri tästä tunnesyömisestä, kun leivonnaisia syödään lohduksi, syyllisyys nousee sen jälkeen pintaan.

Laskiaispullia on ollut kaupassa myynnissä jo monta viikkoa, mutta minä olen niin vanhanaikainen, että minusta niitä kuuluu syödä vain laskiaistiistaina tai -sunnuntaina. Nykyään laskiaispullan saa tehtyä kätevästi paistamalla raakapakastepullia ja pursuttamalla valmisvaahtoa väliin. Pullaa haukatessa huomaa kuitenkin, ettei maku ole sellainen kuin lapsena. Silloin oltiin mäessä monta tuntia ja tultiin kotiin, jossa ensin syötiin hernesoppaa ja jälkkäriksi pullat. Itse muistan, että parasta oli kun sai olla mukana leipomassa. Tätä perinnettä jatkan lasteni kanssa. Kuvan pullat leivottiin ekaluokkalaisen kanssa heti aamusta. Päivän aikana meni koko pellinen, pullaa aamupalakasi, jälkiruuaksi ja välipalaksi. Turha niitä on huomiseksi säästää. En leivo pullaa siksi, että olisin parempi äiti, vaan koska maku on yksikertaisesti parempi ja yhdessä leipominen on mukavaa puuhaa.  Leipominen voi olla myös todella terapeuttista (Lastenelokuvassa Heinähattu ja Vilttitossu tämä vietiin ihan uudelle tasolle) ja lievittää stressiä, joten itseleivottu pullahan on terveysruokaa :). No, ainakin toivon, että tätäkin kausiherkkua voisimme syödä ilman syyllisyyttä, ehkä reippaan ulkoilun päätteeksi.

Sitten se tärkeä kysymys: marsipaanilla vai hillolla? 

Motivaation metsästys

Olen aiemminkin kirjoittanut motivaatiosta ja siitä että se kumpuaa itselle tärkeistä asioita. Voidaan puuhua myös arvotyöskentelystä. Tämän on myös keskeisssä roolissa kongnitiivisen psykoterapian ns. kolmannen aallon terapiamuotoon kuuluvassa hyväksymis- ja omistautumisterapiassa (HOT). Arvot ohjaavat toimintaamme, mutta arjen pyöteessä emme aina toimi arvojemme mukaan. Ohjaustyössä onkin tärkeää pysäyttää ihminen miettimään, millaista elämää haluan elää ja elänkö arvojeni mukaan?

Hyvä elämä

Miten arvot sitten viedään arjen tasolle ja käytännön toiminnaksi? Itse käytän melko yksinkeirtaista tehtävää, jossa pohditaan, mitä asioita kuuluu omaan hyvään elämään. Tehtävä löytyy vaikka Raimo Lappalaisen kirjoittamsta kirjasta Painon ja mielen psykologiaa.  Arvojen kartoitus voi ensin tuntua liian yksinkertaiselta, sillä kyllähän meistä jokainen osaa luetella itselle tärkeitä asioita. Todellisuudessa harvoin pysähdemme miettimään tätä asiaa tosissaan. Arvot vaikuttavat kaikkeen mitä teemme, ne ovat mukana valinnoissa. Toisaalta olemme valmiimpia ponnistelemaan itselle tärkeiden asioiden eteen. Kun pohditaan terveyttä ja elämäntapojen muutosta, on hyvä miettiä, miten ne vaikuttavat muihin meille tärkeisiin asioihin. Sitä kautta saattaa löytyä syy edistää omaa terveyttä. Terveys- ja hyvinvointi on useimmille yksi tärkeistä asioista ja toisaalta arvokeskustelun myötä saattaa vahvistua ymmärrys siitä, mihin asioihin voin itse vaikuttaa ja miten valinnat vaikuttavat muuhun elämään.  

Useimmilla hyvään elämään kuuluvat yleensä alla olevan listan asioita.  Mutta muistutan, että jokaisen elämän tärkeät asiat vaihtelevat ja ei tietenkään ole olemassa yhtä  oikeaa hyvää elämää, mutta nämä teemat nousevat yleensä esille. Olisikin tärkeää, että jokainen pohtii rauhassa, mitä kuuluu omaan hyvään elämään, juuri sellaiseen, jota haluaa ja voi elää. 

• intiimit ihmissuhteet, parisuhde, avioliitto,
• suhteet perheessä 
• ystävät ja sosiaaliset suhteet
• työ 
• koulutus tai muu itsensä kehittäminen
• vapaa-aika ja  harrastukset
• henkisyys
• yhteiskunnallinen toiminta
• fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

Tehtävän ensimmäinen vaihe on vain miettiä, mitä tulee mieleen, kun ajattelee hyvää elämää, mikä on itselle tärkeää. Nimetään konkreettisia asioita, paikkoja ja ihmisiä, jotta tehtävästä tulee henkilökohtainen. Toisessa vaiheessa voi miettiä, mikä näistä asioista ovat tärkeimpiä (tai vaikka kolme tärkeintä) ja toisaalta onko jokin asia ylitse muiden? On myös hyvä miettiä, miten ajankäyttö ja arjen toiminta jakautuu näiden asioiden kesken. Ja kun puhutaan painonhallinnasta tai hyvinvoinnin vaalimisesta, esitän usein jatkokysymyksen, miten oma hyvinvointi/terveys/painonhallinta vaikuttaa elämän muihin tärkeisiin asioihin? 

Harjoitus ei avaudu välttämättä ensimmäisellä kerralla ja toisaalta oivallukset voivat olla hyvin erilaiset. Monet oivaltavat, että oman hyvinvoinnin vaalimisessa on kyse asiasta, joka vaikuttaa lähes koko elämään. Toisaalta olen käynyt keskusteluja myös siitä, että tämä tehtävä näyttää myös sen miksi, teemme  valintoja, jotka eivät edistä omaa fyysistä terveyttä tai painonhallintaa. Esimerkiksi työ voi olla niin tärkeä asia, sen eteen ollaan valmiita antamaan aikaa todella paljon, ja silloin se on jostain muusta asiasta pois. Sanonkin usein, että meidän on nostettava oman hyvinvoinnin vaaliminen riittävän korkealle, jotta sille löytyy aikaa ja voimavaroja. 

Tätä harjoitusta on hyvä toistaa säännöllisesti. Itse olet teettänyt ja samalla myös usein itsekin tehnyt tätä tehtävää kymmeniä kertoja ja joka kerta löydän jonkun uuden näkökulman omaan elämään. Palaute tästä harjoituksesta on yleensä positiivinen, mutta joillekin tämä on erittäin vaikea tehdä ja toisaalta ei ehkä ymmärretä, miten tämä lisää motivaatiota. Itse koen, ettei arvojen pohdinta mene koskaan hukkaan ja joskus oivallus tulee paljon myöhemmin. Useimmiten tämä pysäyttää aina sen verran, että syntyy uusia ajatuksia ja ymmärrystä omaa käyttäytymistä kohtaan. 

Teetän arvoanalyysiä useinmiten ryhmässä, mutta jokainen tekee tehtävän vain itselleen, eikä sitä tarvitse jakaa muiden kanssa, jos ei halua. Tehtävän jälkeen käsittelemme asiaa aina jollain tasolla keskustellen joko pareittain tai koko ryhmässä. Joka kerta syntynyt upeita oivalluksia ja olemme käyneet hyviä keskusteluja. Jokainen osaa (vaikka välillä se on vaikeaa) pohtia itselle tärkeitä asioita, oli kyseessä sitten insinööri, sairaanhoitaja, toimitusjohtaja tai siivooja. Yksilövastaanotolla pääsee luonnollisesti paljon henkilökohtaiselle tasolle ja haluttaessa motivaatiokeskustelu voi syventyä todella. 

Tehtävää ohjatessa esitän, ettei terveys (tai hyvinvointi tai painonhallinta) ole itseisarvo vaan väline hyvään elämään. Millaista elämää sinä haluat elää? Elätkö hyvää elämää juuri nyt? Millaista elämää haluat elää tulevaisuudessa? Mihin asioihin voit vaikuttaa omassa elämässäsi?

Tähän loppuun sopii tyyneysruokous: 

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, 

rohkeutta muuttaa ne jotka voin

 ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan

Asioiden hyväksymistä voi harjoitella, js se on HOT:in toinen keskeisistä teemoista. Mutta siitä lisää toisessa kirjoituksessa. 

Ruokaa 20 minuutissa

Pöperöproffa kirjoitti eineksistä ja minulle tuli mieleeni listata arkiruokia, jotka valmistuvat alle 20 minuutissa. 

Wokit ovat loistavaa pikaruokaa, wokkikasviksia on saatavilla ihan joka makuun ja sekaan voi sitten paistaa broilerin-, naudan-, porsaalihasuikaleita tai viipaloida sekaan lohta tai muuta kalaa. Mausteeksi sitten soijaa, chiliä tai mistä nyt tykkää. Kokeile vaikka valmissoosia, jota eräs ammattikokki suositteli.  Jos kaipaa hiilihydraatteja voi keitellä matkaan täysjyvänuudeleita tai pari palaa leipää. 

Keitot valmistuvat myös nopeasti, jos hyödyntää pakastekasviksia. Oma suosikkini on broilerikeitto, johon tulee kasvissuikaleita, paistettuja broilerin suikaleita, kanalientä ja suurustetaan Koskenlaskijalla.  Lapsiperheen pelastus on pakastealtaan Perunat ja keittojuurekset, siihen lisätään sitten kala, jauheliha tai nakit ja keitto on hetkessä valmis. Ravitsemusterapeutti tosin lisää vielä yhden puolen kilon pussin lisää keittojuureksia. Pakastealtaan valmiskeitot toimivat myös hyvin, kun  niitä vähän tuunataan: pinaattikeittoon lisätään vaikka kananmunaa ja kasvisosekeittoon raejuustoa.  Kasviksen virkaa toimittaa tarvittaessa vaikka porkkaana tai kirsikkatomaatit.

Munakas on minusta täysin aliarvostettu ruoka. Koska se valmistuu niin nopeasti, ehtii pilkkoa seuraksi vähän tomaattia, kurkkua ja salaattia. 

Ruokaisasalaatti on käsittämättömän hyvää ja  helppo valmistaa ja vain mielikuvitus on rajana. Minun makuuni on tämä vuohenjuustosalaatti, mutta myös  lohesta, broilerista ja vaikka tonnikalasta syntyy salaatti käden käänteessä. Hyvä kastike tai öljy ja pala kunnon leipää täydentää aterian. Minä teen itselleni usein salaatin, kun lapsille on valmiina vaikka makaronilaatikkoa tai muuta ruokaa, jota en syö kovin mielelläni. 

Lohimedaljonki tai broilerin fileepihvi paistuu panulla todella nopeasti, sen kanssa voi sitten syödä salaattia tai kypsentää kasviksia pikaisesti pannulla. Hiilihydraattilisäkkeeksi sopii täysjyväleipä ja jos kaipaa perunamuusia, niin suosittelen kokeilemaan pakasteperunamuusiainesta. 

Kasvisruokapuolella oivallinen ruoka syntyy esikypsennetyistä linsseistä tai pavuista. 

Jauhelihakastikeen ja pastan tai broilerin ja riisi kaveriksi tehty salaatti tai kypsennetyt kasvikset täydentävät ateriaa. Eikä niiden valmistus vie sitä 20 minuuttia kauemmin. 

Tiedän, että lapsiperheissä ruokamuutos eineksistä kasvisvoittoiseen kotiruokaa  ei onnistu hetkessä, mutta suosittelen aloittamaan nyt niin muutos on tulevaisuudessa mahdollinen. Vähitellen kun jaksaa totuttaa itseä ja lapsia, alkaa homma  jossain kohtaa toimimaan.  Omat lapseni ovat tottuneet syömään kasviksia, mutta mieltymykset ovat silti kaalin, kukka- ja parsakaalin suhteen erilaiset, joten suosiolla teen osan ruuista siten, että kasvikset ovat erikseen ja kaikki ovat iloisia. Lapset kannattaa ottaa myös mukaan tekemään ruokaa ja isomman lapsen voi antaa huolehtia vaikka kasvislisäkkeen valmistamisesta.  Kun  ruoka on itse tehty,  se maistuu lasten suussa yleensä paremmalta.  Jos ruokaa tehdään yhdessä, ei se ole enää pakollinen ja tylsä kotityö, vaan mukavaa yhdessäoloa. 

Jatketaanko listaa, mikä on sinun pikainen arkiruokasi?

Fredagsmys

Ajoittan täällä blogissa on tullut kommenteista esille, että jotkut ahdistuvat syömisestään, vaikka ruokavalio olisikin pääasiallisesti  kunnossa. Saman olen huomannut vastaanotolla, melko terveellisestikin syövät, kokevat (tai ainakin minulla sanovat) syyllisyyttä kun syövät jotain ei niin terveellistä.  Jostain on saatu mielikuva, että suositeltava ja monipuolinen ruokavalio koostuu 100 % terveellisistä raaka-aineista. Patrik käsitteli tätä liian hyvää syömistä oivallisesti blogissaan. Olen samaa mieltä siitä, että jos syödään 100 % terveellisesti tai jos ahdistutaan jokaisesta suupalasta, jossa on sokeria, valkoista viljaa tai rasvaa  mennään jo syömishäiriön puolelle. Ravitsemusterapeuttien ruokavaliosta tuntuu myös olevan minusta kovin kummallinen käsitys. Minulta on usein kysytty, syönkö itse aina terveellisesti tai kerran eräs kysyi, syönkö normaalia ruokaa? Minun miestäni on myös säälitty, koska joutuu olemaan ravitsemusterapeutin kanssa naimisissa.  Ne jotka minut tuntevat, tietävät, sekä hyvä että epäterveellinen ruoka maistuu minulle siinä missä muillekin.  Kun kokonaisuus ratkaisee ja syöminen on muutakin kuin ravintoaineiden tankkausta, ehdottomasti syön herkkuja ja myös perjantairuokaa.

Ruotsalaisilla on tälle perjantairuualle oma sanansa: fredagsmys. Tällä tarkoitetaan perjantai-illan rituaalia, kun ostetaan jotain hyvää (epäterveellistä) syötävää ja vietetään aikaa yhdessä sohvalla katsoen telkkaria.  Luulen, että aika monella suomalaisella on samanlainen tapa. Meillä lapset pyytävät perjantairuokaa, joka on usein pizzaa tai tortilloja (jos näitä on tarjoilla muina päivinä, aiheuttaa se aina kysymyksiä :)). Tosin tunnustan, että olen kyllästynyt näihin vaihtoehtoihin ja aika usein teen itselleni perjantaina jonkun hyvän salaatin ja minun fredagsmys on lasi (tai kaksi) viiniä. Toki asia on ihan toinen, jos saan oikein kunnon tortilloja ja itsetehtyjä sooseja, kuten vaikka silloin kuin Peter & perhe käy meillä kylässä. Jos sinäkin haluat vähän parempaa perjantairuokaa, suosittelen lämmöllä Peterin texmex-reseptejä. Mutta kannattaa varautua, että sen jälkeen jää valmissalsat kaupan hyllyyn, kun tottuu hyvään.

Jos saan valita, minun perjantairuoka on sushi, sitä ei vaan tästä kylästä saa. Joskus olen kyllä ajellut 60 km, ihan vaan saadakseni tätä herkkua. Jokaisella on varmasti se oma mieliruokansa tai herkkunsa, jota ei voi syödä joka päivä, mutta hivelee makuhermoja ja silloin tällöin syötynä on oikeastaan parempaakin. Toivottavasti nautit siitä hyvällä mielellä, ilman syyllisyyttä. Oikeastaan toivoisin, että voisimme syödä aina ilman syyllisyyttä. Uskokaa pois, sitä voi myös opetella, eikä se tee ruokavaliosta huonoa, epäterveellistä eikä aiheuta kontrolloimatonta syömistä.  Tietoinen syöminen oivallinen tapa harjoitella suhtautumista ruokaan ja syömiseen. Se on oivallinen tapa vähentää kontrollia ja syyllisyyttä. 

Minun piti ottaa tähän  kuva tämän päiväisestä perjantairuuasta, mutta olin jo syönyt puolet kun muistin. Mutta voin kertoa, että kävimme ravintolassa ja söin siellä hampurilaisen ja join lasillisen valkkaria. Valitettavasti tässä tuppukylässä ei ole myöskään kovin hyviä ravintoloita ja siksi turvallisin valita oli tuo hamppari, vaikka minun teki mieli sushia.  Mutta ei se hampurilainen ollut lajissaan lainkaan huono, ranskanperunat sen sijaan olivat ja ne jätin lautaselle. Kotona syötiin vielä jälkkäriksi jäätelöä.

Mikä on sinun perjantairuokasi? 

Kun en saannut kuvaa siitä hampurilaisesta, laitan tähän tunnelmakuvan perjantaiselta lumikenkälenkiltä.
 Pakkasta oli - 15 , mutta ei ollut lainkaan kylmä, päinvastoin hiki tuli. Hiihtoladut odottavat pakkasen lauhtumista.